Oulun Kaupungintalo

Oulu 2024 7 100,00 brm² Oulun Kaupunki Tietomallihanke

 

Oulun kaupungintalon korjaustöiden lähtökohtana oli sisäilmaongelmien poistaminen. Työn edetessä, odotettua laajemmaksi osoittautunut purku- ja uusimistöiden tarve loi samalla hyvät lähtökohdat kokonaisvaltaisempaan tilojen ja toimintojen tarkasteluun sekä jäsentelyyn, tuoden rakennuksen entistä avoimemmaksi kaupunkilaisille. Myös restauroinnille sekä rakennuksen historiallisten kerrostumien palauttamiselle laaja remontti tarjosi ainutlaatuisen mahdollisuuden. Kunnostustyöt vaativat paljon jo unohdetuksi luultua käsityöläistaitoa. Paikallisin voimin toteutetusta taidonnäytteestä voivatkin nyt olla ylpeitä ne sadat osaajat, joiden kädenjälki jäi nähtäväksi keskeisimmälle paikalle Oulua.

Oulun kaupungintalo valmistui vuonna 1886 ja toimi aluksi Seurahuoneena eli ”Susiteettina”. Aiempi puurakenteinen Seurahuone tuhoutui Oulun suuressa palossa vuonna 1882, jota korvaamaan toteutettiin nykyinen, kivirakenteinen uusrenessanssipalatsi. Suunnittelutyöstä vastasi arkkitehti Johan Erik Stenberg. Rakennuksen keskeinen osa oli juhlasali, joka avattiin juhlallisesti Oulun rautatien valmistumisen kunniaksi 29. lokakuuta 1886.

1900-luvun alkuvuosikymmenet uusi Seurahuone toimi kaupungin huvielämän keskuksena. Vuonna 1920 rakennukseen tehtiin merkittävä muutos, kun siihen lisättiin kolmas kerros. Samana vuonna kaupunginvaltuusto alkoi kokoontua talossa. Myöhemmin, vuonna 1931, myös kaupunginhallitus siirtyi käyttämään rakennusta. Juhlasali säilyi edelleen juhlakäytössä ja toimi aluksi vaihtelevasti myös teatterina. Sotavuosien jälkeen teatteri asettui taloon vakinaisemmin, Oulun Teatterin aloittaessa toimintansa teatterisaliksi muuntuneessa juhlatilassa.

Kaupungintalo peruskorjattiin vuosina 1978–1981. Tällöin muun muassa pääsisäänkäynti palautettiin alkuperäiselle paikalleen julkisivun keskelle. Sisätiloja sekä rakennuksen teknisiä ratkaisuja päivitettiin vastaamaan modernin ajan vaatimuksia. Lisäksi vuonna 1982 kunnostettiin rakennuksen julkisivu, sekä ympäröivä puistoalue.

Rakennus oli pois käytöstä joulukuusta 2019 lähtien sisäilmaongelmien vuoksi. Kartoitusten ja suunnittelun jälkeen toteutettiin laaja peruskorjaus vuosina 2021-2024, suunnittelutyön jatkuessa koko remontin ajan. Lähtökohtana korjaustyölle oli rakenteellisten sisäilmaongelmien poistaminen, sekä taloteknisten ratkaisujen nykyaikaistaminen. Työn edetessä ja rakenteita avatessa rakenteelliset vauriot osoittautuivat huomattavasti laajemmiksi, mitä oirekartoitusten mukaan tehdyissä selvityksissä oli tullut ilmi. Esimerkiksi lähes kaikki välipohjat jouduttiin vaurioiden takia uusimaan. Odotettua laajemmat rakenteiden purku-, avaamis- ja uusimistyöt tarjosivat kuitenkin ikkunan osittain peitossa olleeseen rakennuksen historiaan, ja tätä kautta historian palauttamiseen uusitussa arkkitehtuurissa.

Osana talo- ja kosteusteknistä hallintaa rakennuksen vesikatto rakenteineen purettiin kokonaisuudessaan, ja konstruoitiin täysin uusittuna sekä uudessa muodossaan. Aiemmin avoimet sisäpihat saivat päälleen lasikatteen, muuttaen alapuoliset tilat näyttäviksi lämpiöiksi. Vesikaton alapuolisissa ullakkotiloissa sijainneet iv-konehuoneet laitteineen saivat uusitulle ja laajemmin tilaa vievälle tekniikalle sille soveltuvat tilat. Uusi kattomuoto ohjaa sadevedet sekä lumet kokonaisuudessaan rakennusvaipan ulkopuolelle avoimien sisäpihojen poistuttua. Kuparikate vaativine detaljeineen toteutettiin paikallisena käsityönä. Huonokuntoiset tornien mastoaiheet, sekä Torikadun puoleinen koristeellinen frontespiisi purettiin ja rekonstruoitiin alkuperäisten mallien mukaisiksi.

Tiloja pyrittiin tuomaan entistä enemmän kaupunkilaisille avoimiksi. Pohjakerrokseen toteutettiin entisen laitoskeittiön paikalle uudet näyttelytilat, keittiön ja huoltotilojen siirtyessä samassa kerroksessa toisaalle. Kerroksessa sijainnut ravintola Susiteetti modernisoitiin. Koko rakennuksen saavutettavuuteen sekä esteettömyyteen kiinnitetiin erityistä huomiota. Yleisön esteetön käynti rakennukseen ohjataan rakennukseen uusitusti pohjakerroksen ja näyttelytilojen kautta. Ensimmäisessä, eli päätöksenteon kerroksessa sijaitsevat vanhoilla paikoillaan mm. kaupunginhallituksen ja -valtuuston salit täysin uuden ilmeen saaneena. Valtuustosalin monimuotoisiin käyttömahdollisuuksiin on kiinnitetty huomiota. Hallitussali sai viereensä juhlavan aulan: 1920-luvun remontissa toteutettu entinen kahvila oli sittemmin jakautunut pieniksi toimistohuoneiksi, jotka palautettiin jälleen suureksi, yhtenäiseksi tilaksi. Palautuneesta tilasta avattiin lasiovellinen ja -seinällinen yhteys hallitussaliin.

Toisessa kerroksessa, juhlakerroksessa, päähuomio kiinnittyy odotetusti juhlasaliin sekä sen edustalla olevaan lämpiöön. Juhlasalin ilmettä käsiteltiin varoen, suorittamalla siellä lähinnä välttämättömät korjaustyöt huomaamattomasti. Uuden loiston juhlatilaan sytyttivät kuitenkin uusitut kultaukset sekä näyttävä, uusittu lattia. Juhlavuus jatkuu mm. lattian kautta lämpiön puolelle. Kerroksessa sijaitsee myös arvokkaammin käsiteltyä kaupungin hallinnon tiloja, sekä käynti lasikatetuille entisille sisäpihoille. Kolmas kerros sisältää kaupungin toimintoja toimistotiloineen nykyaikaisen olomuodon saaneena.

Sisätilojen arkkitehtuurissa ja yleisilmeessä tehtiin huomattavia muutoksia, joilla pyrittiin palauttamaan rakennuksen pitkän historian käännekohdista 1920-luvulle tyypillistä ja voimakasta värimaailmaa, aiemman neutraalin sävypaletin sijaan. Korjaustyön yhteydessä löydettiin kipsikoristeita, jotka olivat sittemmin jääneet piiloon sisäkattojen alle. Näiden koristeiden kunnostamisen tai uusimisen, kuten myös monet koristemaalaukset sekä kultaustyöt pitkälti toteuttivat kohteen suunnitelleet arkkitehdit itse. Kohteen alkuperäisiä, ja sittemmin muualle kulkeutuneita valaisimia rekonstruoitiin ja palautettiin originaalien mallikappaleiden mukaisesti. Myös rakennuksen vanhat ovet kunnostettiin perinteisin puusepäntaidoin, juhlavimmissa kerroksissa ovet käsiteltiin ootraten.

Kokonaisuudessaan remontti vaati merkittävää käsityöosaamista, jonka olisi voinut olettaa nykyaikana jo kadonneen. Tämä osaaminen, kuten myös muut hankkeen eri osa-alueet kaikessa vaativuudessaan toteutettiin pääosin paikallisin voimin. Paikallisuus toteutuksessa korostaa rakennuksen juuria ja asemaa keskeisenä osana Oulua, edustaen ylpeästi oululaista sielunmaisemaa.