Pohjankartanon koulun allianssi
Oulu 2022 8 330,00 brm² Liikelaitos Oulun tilakeskus / Oulun kaupunki allianssihanke
Pohjankartanon koulu on valmistunut 1967 ja se perustuu arkkitehtikilpailun 1962 voittaneeseen Kari Virran ehdotukseen ”Symbioosi”. Pohjankartano on hieno esimerkki 1960-luvun strukturalistisesta koulusuunnittelusta ja rakennuksella on rakennustaiteellista, kulttuurihistoriallista ja historiallista merkitystä jopa maakunnallisella tasolla. 60-luvun suunnitteluratkaisut mahdollistavat ajan myötä muuttuvien tila- ym. tarpeiden aiheuttamat muutokset.
UKI Arkkitehdit Oy on ollut mukana Pohjankartanon eri vaiheissa vuodesta 1978 lähtien. 2015 osallistuimme suunnitteluryhmänä kisaan tulevasta Pohjankartanon ohjelma-allianssista, jonka oli tarkoitus peruskorjata ongelmalliset koulun osat perusteellisesti.
Kyseessä on Suomen ensimmäinen ohjelma-allianssi, jossa oli tarkoitus tehdä peruskorjaukset ja-oteltuna viiteen osavaiheeseen:
- OV1; B-siipi – luonnontieteitä ja kotitalousluokkia 1 750 brm², 2015 – 2017
- OV2; keittiö, kellari ja käsityötilat 1 745 brm², 2016 – 2018
- OV3; hallintotilat ja kirjasto 1 755 brm², 2017 – 2019
- OV4; C-siipi, musiikin opetustilat 1 550 brm², 2019 – 2021
- OV5; juhlasali ja uudet oppilashuollon tilat 1 530 brm², 2020 – 2022
Pohjankartano on todellinen monitoimitalo; monta toimijaa ja tilat ovat käytössä aamusta iltaan. Tiloja käyttävät Pohjankartanon yläaste, Madetojan musiikkilukio, Oulu-opisto, Oulun konservatorio ja kirjasto. Vakituisten käyttäjien lisäksi koululla on paljon muita tapahtumia kuten konsertteja, tapahtumia ja messuja.
Peruskorjaukset tehtiin perusteellisesti. Kaikissa osahankkeissa purkutöiden jälkeen jäljellä olivat vain kantavat rakenteet, ulkoseinät ja vesikatot, 1960-luvun ratkaisut mahdollistivat kaiken tämän. Alapohjat ja vesikatot rakennettiin nykypäivän vaatimusten mukaisiksi ja rakenteet tiivistettiin. Rakennuksen talotekniikka päivitettiin myös ja liikuntaesteisten toimintamahdollisuuksia parannettiin mahdollisuuksien mukaan. Uudet tilaratkaisut tehtiin vanhaa kunnioittaen ja pyrittiin jättämään näkyviin myös vahoja betonipintoja muistuttamaan rakennuksen historiasta. Yksi näkyvä muutos aiempaan oli rohkeampi värien käyttö.
Suunnittelu alkoi B-siivestä, jossa sijaitsi luonnontieteiden opetustiloja, kotitalousluokat ym. Toiminnot pysyivät pääosin ennallaan, mutta mahdollisuuksien mukaan suunniteltiin aikaisempaa muunneltavampia tiloja ääntä eristävien siirtoseinien avulla. Haettiin enemmän avoimuutta ja muunneltavia tiloja, joskin opetuksen luonteen takia tehtiin myös perinteisempiä luokkatiloja. Ääntä eristävien siirtoseinien avulla saatiin kuitenkin mahdollisuus erilaisiin tilavaihtoehtoihin.
Osavaiheessa 2 peruskorjattiin keittiötilat sekä avattiin ruokasali aulan suuntaan, kellarikerrokseen saatiin viimein kauan odotetut sosiaalitilat henkilökunnalle.
vaiheessa rakennettiin hallinnolle yhteiset tilat aikaisempien opettajien työtilojen paikalle moni-tilatoimistotyyppisenä ratkaisuna, mikä herätti keskustelua sekä kehitys-, että toteutusvaiheissa. Työmaavaiheessa tehtiinkin vielä jonkin verran päivityksiä hallintotilojen suunnitelmiin. Kirjastossa hyödynnettiin nykyisiä kalusteita mahdollisuuksien mukaan – selkein näkyvä muutos aikaisempaan oli lattiamateriaalin muutos linoleumista mosaiikkibetoniin.
Osavaiheessa 4 korjattiin C-siiven musiikin opetustilat perusteellisesti, äänieristykset ja -vaimennukset sekä pintamateriaalit mietittiin tulevan käytön – ja musiikkilajin – mukaisesti. Tilojen yhdisteltävyyttä rajoittavat kovat ääneneristysvaatimukset, mutta muunneltavuutta parantavat esim. tarrakiinnitteiset tekstiililaatat lattiassa – irrottamalla ne saadaan tilaan erilaiset ominaisuudet.
Osavaihe 5 oli vaativin, koska koulun juhlasali oli kovassa käytössä – vastaavia saleja ei Oulussa kovin paljoa ole. Tilojen nykyiset akustiset ominaisuudet mitattiin ja tutkittiin, miten eri musiikin lajien erilaiset vaatimukset pystyttäisiin parhaiten ratkaisemaan. Päädyttiin järjestelmään, jossa salin seinärakenteet pyritään vaimentamaan mahdollisimman hyvin ja jälkikaiunta luodaan sähköakustisesti.